Kuukausi: kesäkuu 2014

Minulla on diagnoosi!

Minulla on selitys vaivoihini. Tämä on huojennus. Nämä olivat ensimmäiset ajatukseni käytyäni yksityisellä lääkärillä noin vuosi sitten kuulemassa labratulokseni. Nyt minulla olisi lääkärin määräys kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkkeisiin ja ruokavalioon: kourallinen kaikenlaista ravintolisänappia, paljon hyvää proteiinia, hyviä öljyjä ja gluteenittomuus.

Olin kärsinyt usean vuoden ajan oireista, jotka liittyvät tyypillisesti kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavallisilla testeillä arvot olivat normaalit. Funktionaalisen lääketieteen klinikalla selvisi, että kroonisella stressillä, univajeella ja ruokavaliollani olin saanut kilpirauhashormonit sekaisin. Kudostasolla hormoni muuntuu käänteiseksi hormoniksi, joka aiheuttaa oireita. Gluteeni sitten pahentaa oireita tai ei ainakaan edistä normalisoitumista.

Haarukka käsilaukussa

Olin jo aiemmin ollut hiilihydraattitietoinen ja yrittänyt välttää valkoista viljaa, riisiä ja sokeria. Tosin söin ruisleipää, monta jälkiuunipalaa päivässä. Ja leipomiset olivat aina pullaa, kakkuja ja pikkuleipiä. Maukas vehnäleipä ja sämpylä olivat olleet minun heikkouteni, joihin sortuessani söin kerralla vaikka kokonaisen leivän. Kun nämä jätin pois, tajusin kuinka vehnäriippuvainen olinkaan ollut. Kotona gluteenittomuus ei oikeastaan haitannut arkeani alussakaan. Jätin aamupalalta leivän pois paistetun kananmunan alta ja makaroniruuat syömättä. Koska minulla ei ole keliakiaa, en ole syynännyt kasvisliemikuutioiden ainesosia tai joutunut varomaan leivänmuruja leikkuulaudalla.

DSC_0339
En ole kaivannut korvaavia viljatuotteita enkä oikeastaan koskaan osta gluteenittomia leipiä tai keksejä. Jos herkuttelen, herkuttelen suklaalla, jäätelöllä ja karkeilla.

Työpaikkaruokaloissa löydän aina syötävää, vaikka siellä noudatan myös kasvis-kala-ruokavaliota. Kotona syön myös luomulihaa, mutta sitä nyt ei ole ikinä tarjolla kodin ulkopuolella. Jos ei muuta löydy, syön sitten ison salaattiannoksen. Välipalatkin osaan nykyään jo ostaa, enkä enää näänny nälkään ennen kotiin pääsyä. Nyt käsilaukussani on lusikka ja haarukka, ja voin syödä raejuustoa, kotijuustoa tai rahkaa pähkinöillä missä vain.

Kehtaako tarjotusta pullasta kieltäytyä?

Ongelmatilanteitani ovat kyläilyt, ruokatarjoilutilaisuudet ja työssäni tarkastuskäynnit. Joudun työssäni matkustamaan paljon, ja hanketarkastajana vierailukohteeni ovat aina uusia. Kohteissa ollaan aina vieraanvaraisia, ja aloituspalavereissa on yleensä aina tarjolla kahvia ja leipää. Olen miettinyt, kumpi on nolompaa, ilmoittaa etukäteen, että jos aiotte tarjota jotain, saisinko gluteenitonta vai kieltäytyä leivästä sitten kun sitä tarjotaan. Kavereiden järjestämiin juhliin on ikävä ilmoittaa oma ruokavalio, maitoa ja kananmunaa salliva gluteeniton kasvis-kala, koska tietää sen aiheuttavan päänvaivaa. Olisi ehkä helpompaa näissä tilanteissa olla keliaakikko, jolloin gluteenittomuutta ei tarvitse selitellä. Ilmoittamattomuus ja syömättä jättäminenkin loukkaavat.

Ulkomailla gluteenittomuus on kyllä tosi vaikeaa. En ymmärrä miten keliaakikot pärjäävät. Italiassa viime kesänä satuimme aina siesta-aikaan ravintoloihin, joissa ei tarjottu muuta kuin pitsaa. Belgiassa työkokouksen tauolla tarjolla oli vain täytettyjä patonkeja. Ainakaan Finnairin lennolla ei voi valita sekä gluteenitonta että kasvisvaihtoehtoa.

IMG_1798
Kuvassa nautin ruotsalaista hummusateriaa junassa viime kesän interrailreissulla. Vieressä tytär.

Makeanhimo vaanii 

Yritän siis syödä hiilihydraattitietoisesti, gluteenitonta ja mahdollisimman eettisesti valmistettua ruokaa. Eipä se kyllä ihan täydellisesti onnistu. Lipsahduksia ja sortumisia välillä tulee. Varsinkin sokerihimo vaivaa, ja jotenkin sitä karkkia on tullut otettua, koska don’t worry – there is no gluten. Saksan Baijerin alue oli myös paha: join ison tuopin ihanaa paikallista olutta ennen kun tajusin, että olikohan se sittenkään sallittua. Ja samalla matkalla sorruin pretzeleihin, paikallisiin suolaisiin vehnärinkeleihin. Maha oli kyllä kipeä matkan jälkeen, turvotti ihan älyttömästi ja oli huono omatunto.

Lääkärin diagnoosi ja ruokavaliomääräys ovat auttaneet noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota, jota en aiemmin kehdannut vaatia tai pyytää tarjolle. On helpompaa vedota lääkäriin kuin todeta olevan herkkä gluteenille tai haluavan muuten olla syömättä kotimaisia viljoja. Vielä kun saisi jonkun himon johonkin avocadoon tai parsakaaliin ja pääsisi pois paheista ja repsahduksista.

Sari Nousiainen
Kirjoittaja hoitaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvia oireita lääkkeiden lisäksi gluteenittomalla ruokavaliolla.

Mainokset