Kuukausi: helmikuu 2014

Toiminnanjohtaja kokeili keliaakikon elämää

Työmatkani päätteeksi jäin viikonlopuksi Osloon. Tarkoituksena oli  viettää mukavaa tyttöjen viikonloppua yhdessä Oslossa asuvan veljen tyttäreni Tiinan ja hänen äitinsä kanssa. Mitäpä jos kokeilisin lauantaipäivän keliaakikon elämää?  Idean tähän kokeiluun sain Keliakialiiton viestintätoimikuntaan kuuluvan  Auli Saukkosen Facebook-kommentista. Auli ehdotti, että joku liiton toimistolta kokeilisi olla päivän keliaakikkona.

Pikkasen jännitti aamupalalle mentäessä oma uusi rooli. Hotellin aamiaishuone oli hyvin ruuhkainen, mutta tarjottavat aamiaispöydässä olivat varsin monipuoliset. Tavallista leipää oli tarjolla montaa sorttia, mutta gluteenittomana oli esillä vain riisikakkuja. Joten tarjoilijaa bongaamaan ja kysymään gluteenitonta leipää.  Hyvin meni. Sain kolme viipaletta juuri sopivasti paahdettua ja maistuvaa gluteenitonta leipää. Jäin makustelemaan, kenenköhän valmistamaa tämä leipä oli.

Päivä oli varsin sateinen ja harmaa, joten päädyimme shoppailu- ja nautiskelupäivään.  Herkkusuita kun olemme, päätimme ensimmäisenä suunnata kahvila Bakefriin, joka on täysin gluteeniton kahvila ja ensimmäinen laatuaan Norjassa.  Nopeasti havaitsin, että saavuimme keliaakikon paratiisiin. Tarjolla oli vaikka mitä; suolaisia piirakoita, pizzaa, sämpylöitä montaa sorttia, täytekakkuja, erilaisia leivoksia, porkkanakakkua, brownieta, kahta sorttia pullaa, marenkeja jne. Kahvilan omistaja Tove Gjersrud kertoi aloittaneensa toiminnan jo vuonna 2009. Alkuvuodet olivat olleet vähän haastavia, mutta nyt asiakaskunta on löytänyt paikan.  Kaikki tuotteet leivotaan itse paikan päällä ja tuotteita voi myös ostaa mukaan. Kahvilan miljöö on viehättävä ja omistaja erinomainen asiakaspalvelija, ihan kuin olisi hänen luonaan kylässä käynyt. Kahvilan ovi kävi tiuhaan, enkä yhtään ihmettele.

Kahvilan pitäjä

Herkuttelimme suklaamoussekakulla, sitruunatarleteilla, briossipullillla ja porkkanakakkuleivoksilla. Lisäksi Tove halusi meidän maistavan brownieitaan ja suklaapallojaan, joiden sisällä oli alkoholilla maustettua kakkutaikinaa. Nam!  Olo oli kuin Pieni suklaapuoti -elokuvassa. Tove antoi vielä kokeiltavaksi pussillisen itse sekoittamaansa gluteenitonta jauhoseosta, jota hän myös myy kahvilassaan. Jauhoseoksesta tulee kuulemma todella hyviä vohveleita, kakkuja ym.  Päiväni keliaakikkona alkoi siis hyvin lupaavasti. Veljen tyttäreni Tiina oli myös myyty ja lupasi tulla ehdottomasti uudelleen kavereidensa kanssa. Tiina syö usein gluteenittomia tuotteita, sillä hän voi paljon paremmin, kun ei syö vehnää. Keliakian mahdollisuus on suljettu pois.

Leivät

Pyörimme pari tuntia GlasMagazinet -tavaratalossa ja ruokakaupoissa. Halusin käydä tsekkaamassa ruokakauppojen gluteenittomat tuotteet. Ainakin Rema 1000 ja Meny -kaupoissa gluteenittomat oli keskitetty yhteen paikkaan. Menyssä oli paremmat valikoimat, mutta Allergi-opastekyltti vähän kummastutti. Gluteenittomuudesta ei mainittu hyllynreunuskylteissä mitään, vaan tekstinä oli ”for deg med allergi”. Onneksi löysin kotiin viemisiksi gluteenitonta potetbrodia, jota olin saanut maistella kokouspäivien aikana. Flatbrod on oikein ohutta, lastumaista kuivattua leipää, joka on hyvin tyypillistä Norjassa.  Gluteenittoman flatbrodin pääraaka-aineena on peruna. Siitä nimi potetbrod.

Allergi

Sitten taasen vatsa vaati jotain pientä välipalaa. Tiina kertoi ranskalaistyyppisestä kahvila Creperie de Marista, jossa saa gluteenittomia tattaricreppejä. Sinne sitten ilman muuta. Kahvilan menussa oli maininta ”pannekake fra bokhvetemel, glutenfri”. Tilasin gluteenittoman crepin. Tarjoilija kertoi, että he puhdistavat välineet aina hyvin ennen paistamista. Gluteeniton paistetaan siis samalla pannulla kuin tavalliset. ”Mutta jos olet erittäin herkkä keliaakikko, en suosittele syömään”, totesi tarjoilija ja selitti vielä korkeista paistolämpötiloista. Naapuripöydän herkullista annosta katsoessani päätin tilata crepin vuohenjuustotäytteellä. Lisukkeina oli myös tuoretta pinaattia, kirsikkatomatteja, oliiveja, rucolaa, valkosipulia ja vihreää pestoa.

Creppi

Crepit olivat taivaallisen hyviä; ohuita ja täytteiden makusinfonia täydellinen. Liian hyviä ollakseen gluteenittomia, ajattelin. Minun oli pakko kysyä tarjoilijalta, mistä tattarijauho tulee ja eihän taikinassa ole vaan myös vehnää. Crepit kun olivat rakenteeltaan hyvin ohuita, eivätkä halkeilleet. Kerroin, että tattari yleensä maistuu vahvemmalle. Tarjoilija kertoi, että tattari tulee heille ulkomailta ja että on olemassa vaaleaa tattarijauhoa ja tummaa tattarijauhoa. He käyttävät vaaleaa tattarijauhoa crepeihin. Epäröivä oppii uutta.

Crepes-nautinnon jälkeen kävimme katsomassa kuninkaanlinnaa. Valitettavasti emme nähneet vilaustakaan prinssi Håkanista tai Mette Maaritista. Kovin oli hiljainen linnan piha ja vesiräntää tuli vähintään riittävästi. Matkalla poikkesimme suklaatehdas Freijan viehättävässä myymälässä Karl Johans gatanilla. Tein vähän tuliaisostoksia.

Illaksi varasimme pöydän intialaisesta ravintolasta nimeltään Mister India. Mitenhän gluteenittomuus siellä toimii? Nettisivuilla ei ollut mitään mainintaa gluteenittomuudesta, eikä ravintolassa ruokalistassakaan.  Kerroin tarjoilijalle, että olen keliaakikko ja tarvitsen gluteenitonta. Hän nyökkäsi hyvin ymmärtävästi. Alkuruoaksi tilaamani tiikeriravut kastikkeessa olivat gluteenittomia, joten ei ongelmaa. Pääruoan kanssa sitten tulikin tenkkapoo. Olisin kovasti halunnut syödä intialaisia kasvispyöryköitä (koftas) currykastikkeessa. Tarjoilija kuitenkin kertoi, etteivät ne ole gluteenittomia. Kasvisruuista sai vain kahta annosta gluteenittomana, joten päädyin palak paniriin. Ruokaamme odotellessa pöytään tuotiin iso kasa roti-leipää minttukastikkeella. Nälkä jo kurni vatsaani, mutta tämä tyttöpä ei nyt tuosta nappaa. Odottaa vaan nyt rauhassa alkuruokia, kun muut roskuttelevat jo rotilla.

Illan päätteeksi piipahdimme vielä irkkupubiin, Sir Winstons Houseen. Baaritiskillä vuoroamme odotellessa katselin kun olutta jos toisenlaista valutettiin hanoista. Guinnessin paksu vaahto sai jo ylähuuleni odottavaan asentoon. Mutta hei! Nyt et voi ottaa Guinnessia, olet keliaakikko! En jaksanut kysellä gluteenittomien oluiden perään vaan sovinnolla tyydyin lasilliseen valkoviiniä.

Hotellille päästyämme hypistelin päivällä ostettuja tuliaissuklaita. Kai Freijan suklaat ovat gluteenittomia?  Kun en muistanut ostaessani kysyä.  Auts! Täällähän lukee ”kann inneholde hvete”.

Päivä keliaakikkona oli mielenkiintoinen kokemus. Päivän aikana sai monta kertaa pysähtyä miettimään voinko syödä vai en. Kyselemään ja varmistelemaan. Epäilemään, onkohan sittenkään gluteenitonta. Turhautumaan tai jäämään ilman kun toiset syövät. Voisikohan Rotileivän tilalle keliaakikolle tulla jotain muuta? Ja suklaata ostaessani en muistanutkaan varmistaa gluteenittomuutta. Gluteeniton kahvila Bakefri oli kyllä elämys. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka ja kaikkea sai maistella ja syödä. Ja miten hyviä ne olivatkaan.  Tällaisia paikkoja toivoisi lisää keliaakikoille.

Paakelsit

Bakefri

Matkoilla ollessani syömiset ovat varsin tärkeä osa matkojeni antia. Haluan kokeilla paikallisia ruokia ja poiketa erilaisissa kahviloissa. Näin varmaan moni keliaakikkokin haluaa ja toivoisi pystyvänsä huoletta nauttimaan pöytien antimista. Tämä kokeilu lisäsi ymmärrystäni keliaakikon arjesta ja lisäsi pontta jatkaa vaikuttamistyötä parempien gluteenittomien palveluiden saamiseksi.

Kiitos Auli hyvästä ideasta! Kenetköhän minä haastaisin kokeilemaan keliaakikon elämää? Taidanpa heittää pallon Arkadianmäelle.

Leila Kekkonen, toiminnanjohtaja, Keliakialiitto ry

Mainokset